Verenpainetauti

Verenpainetauti

Verenpainetauti on tila, jossa suurten valtimojen verenpaine on jatkuvasti normaalia korkeammalla tasolla. Verenpainetauti lisää riskiä sairastua valtimoperäisiin sydän- ja verisuonisairauksiin kuten sepelvaltimotautiin ja aivoverenkierron sekä munuaistoiminnan häiriöihin.



Ammattilaisen tekemä mittaus tärkeää

Kohonnut verenpaine on usein oireeton, joten terveydenhuollon ammattilaisen tekemä verenpaineen mittaus aika ajoin on tärkeää.

Systolinen paine eli yläpaine mittaa ison verenkierron suurten valtimoiden korkeinta painetta sydämen supistumisvaiheessa, jolloin sydän pumppaa verta verisuoniin. Diastolinen paine eli alapaine taas mitataan sydämen lepovaiheessa, jolloin sydämen kammiot ovat laajentuneita.

Verenpaineen normaaliarvo on 120/80 mmHg (systolinen 120 mmHg ja diastolinen 80 mmHg).


Normaali verenpaine on riippuvainen sydämen minuuttitilavuudesta ja verisuoniston ääreisvastuksesta.

Jos sydämen iskutilavuus kasvaa tai syke tihentyy, minuuttitilavuus kasvaa. Autonominen hermosto säätelee sekä sydämen sykettä että supistusvoimaa. Sillä on tärkeä tehtävä verenpaineen säätelyssä, sillä se säätelee mm. stressin ja liikunnan aiheuttamia  lyhytkestoisia painemuutoksia.

Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) avulla säädellään verisuonten ääreisvastusta. Järjestelmä aktivoituu, jos verenpaine laskee tai suolatase on negatiivinen. Angiotensiini II on voimakas verisuonia supistava aine. Aldosteroni ja aivolisäkkeen erittämä antidiureettinen hormoni ADH stimuloivat munuaisia, jolloin natriumia ja nestettä siirretään munuaistiehyistä takaisin vereen. Tällöin veritilavuus suurenee ja verenpaine nousee.


Perinnöllinen alttius ja elintavat säätelevät osaltaan verenpaineen kohoamista

Verenpaineen kohoamista säätelevät myös perinnöllinen alttius ja elintavat. Kohonneen verenpaineen tärkeimpiä muutettavissa olevia vaaratekijöitä ovat ylipaino, runsas natriumin saanti (suolan käyttö), runsas alkoholinkäyttö, tupakointi ja vähäinen liikunta.

Yleinen verenpaineen hoitotavoite on alle 140/85 mmHg. Diabetesta sairastavilla tavoite on alle 140/80 mmHg ja 130/80 mmHg, jos potilaalla on diabetekseen liittyvä kohde-elinvaurio.


Hoitomuotoina elämäntapamuutokset ja lääkehoito

Kohonnutta verenpainetta voidaan hoitaa elämäntapamuutoksin sekä lääkkeiden avulla. Lääkehoitoa suositellaan, jos systolinen painetaso on vähintään 160 mmHg tai diastolinen painetaso vähintään 100 mmHg. Mikäli potilaalla on diabetes, munuaissairaus, kohde-elinvaurioita tai kliinisesti merkittävä sydän- ja verisuonisairaus, suositellaan lääkehoitoa, jos systolinen painetaso on vähintään 140 mmHg tai diastolinen painetaso vähintään 90 mmHg.

Tavallisimmin käytössä olevia verenpainelääkkeitä ovat  angiotensiinikonvertaasiestäjät (ACE-estäjät), angiotensiinireseptorisalpaajat (ATR-salpaajat), kalsiumestäjät (Ca-salpaajat) ja betasalpaajat (β-salpaajat).


Kokonaisriski pienentynyt, mutta verenpainetasot jälleen nousussa Suomessa

Noin puolella 35–64-vuotiaista suomalaisista miehistä ja kolmasosalla samanikäisistä naisista verenpaine ylittää kertamittauksen raja-arvon 140/90 mmHg. Sydän- ja verisuonisairauksien kokonaisriski Suomessa on tuoreen FINRISKI 2007 -tutkimuksen mukaan alentunut viiden vuoden takaisesta tuloksesta tupakoinnin vähenemisen ja kolesterolipitoisuuden alenemisen ansiosta.

Sydänterveyden kannalta olennainen verenpaineen pitkään jatkunut lasku on sen sijaan pysähtynyt. Verenkiertoelinten sairauksien aiheuttama kuolleisuus on huomattavasti pienentynyt, mutta ne aiheuttavat edelleen yli 40 prosenttia (vuonna 2004 miehillä 39 prosenttia ja naisilla 44 prosenttia) kaikista kuolemista Suomessa.


Hoitoon sitoutuminen kangertelee usein

Vuonna 2005 oli lääkkeiden erityiskorvausoikeuksia jonkin sydän- ja verisuonisairauden vuoksi yhteensä yli 900 000 suomalaisella.
Noin 600 000 suomalaista saa Kelan perus- tai erityiskorvausta kohonneen verenpaineen lääkehoitoon.  

Potilaiden sitoutuminen hoitoon ja tavoitteisiin pääseminen on iso haaste kroonisten sairauksien hoidossa.
Tutkimustiedon mukaan vain 61,8 % potilaista jatkaa verenpainelääkitystään 12 kuukauden jälkeen.