Verenpainetauti on tila, jossa suurten valtimojen verenpaine on jatkuvasti normaalia korkeammalla tasolla.
Verenpainetauti lisää riskiä sairastua valtimoperäisiin sydän- ja
verisuonisairauksiin kuten sepelvaltimotautiin ja aivoverenkierron sekä munuaistoiminnan häiriöihin.
Verenpainetauti
Ammattilaisen tekemä mittaus tärkeää
Kohonnut verenpaine on usein oireeton, joten terveydenhuollon ammattilaisen
tekemä verenpaineen mittaus aika ajoin on tärkeää.
Systolinen paine eli yläpaine mittaa
ison verenkierron suurten valtimoiden korkeinta painetta
sydämen supistumisvaiheessa, jolloin sydän pumppaa verta
verisuoniin.
Diastolinen paine eli alapaine taas mitataan sydämen lepovaiheessa, jolloin
sydämen kammiot ovat laajentuneita.
Verenpaineen normaaliarvo on 120/80 mmHg (systolinen 120 mmHg ja
diastolinen 80 mmHg).
Normaali verenpaine on riippuvainen sydämen
minuuttitilavuudesta ja verisuoniston ääreisvastuksesta.
Jos sydämen iskutilavuus kasvaa tai syke tihentyy, minuuttitilavuus
kasvaa. Autonominen hermosto säätelee sekä sydämen sykettä että supistusvoimaa.
Sillä on tärkeä tehtävä verenpaineen säätelyssä, sillä se säätelee mm. stressin ja
liikunnan aiheuttamia lyhytkestoisia painemuutoksia.
Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän (RAA-järjestelmä) avulla
säädellään verisuonten ääreisvastusta. Järjestelmä aktivoituu, jos verenpaine
laskee tai suolatase on negatiivinen. Angiotensiini II on voimakas verisuonia
supistava aine. Aldosteroni ja aivolisäkkeen erittämä
antidiureettinen hormoni ADH stimuloivat munuaisia,
jolloin natriumia ja nestettä siirretään munuaistiehyistä takaisin vereen.
Tällöin veritilavuus suurenee ja verenpaine nousee.
Perinnöllinen alttius ja elintavat säätelevät osaltaan
verenpaineen kohoamista
Verenpaineen kohoamista säätelevät myös perinnöllinen alttius ja elintavat.
Kohonneen verenpaineen tärkeimpiä muutettavissa olevia vaaratekijöitä ovat
ylipaino, runsas natriumin saanti (suolan käyttö), runsas alkoholinkäyttö,
tupakointi ja vähäinen liikunta.
Yleinen verenpaineen hoitotavoite on alle 140/85 mmHg. Diabetesta sairastavilla
tavoite on alle 140/80 mmHg ja 130/80 mmHg, jos potilaalla on diabetekseen
liittyvä kohde-elinvaurio.
Hoitomuotoina elämäntapamuutokset ja lääkehoito
Kohonnutta verenpainetta voidaan hoitaa elämäntapamuutoksin sekä lääkkeiden
avulla. Lääkehoitoa suositellaan, jos systolinen painetaso on vähintään 160 mmHg
tai diastolinen painetaso vähintään 100 mmHg. Mikäli potilaalla on diabetes,
munuaissairaus, kohde-elinvaurioita tai kliinisesti merkittävä sydän- ja
verisuonisairaus, suositellaan lääkehoitoa, jos systolinen painetaso on
vähintään
140 mmHg tai diastolinen painetaso vähintään 90 mmHg.
Tavallisimmin käytössä
olevia verenpainelääkkeitä ovat
angiotensiinikonvertaasiestäjät (ACE-estäjät), angiotensiinireseptorisalpaajat (
Kokonaisriski pienentynyt, mutta verenpainetasot jälleen
nousussa Suomessa
Noin puolella 35–64-vuotiaista suomalaisista miehistä ja kolmasosalla
samanikäisistä naisista verenpaine ylittää kertamittauksen raja-arvon 140/90
mmHg. Sydän- ja verisuonisairauksien kokonaisriski
Suomessa on tuoreen FINRISKI
2007 -tutkimuksen mukaan alentunut viiden vuoden takaisesta tuloksesta
tupakoinnin vähenemisen ja kolesterolipitoisuuden alenemisen ansiosta.
Sydänterveyden kannalta olennainen verenpaineen pitkään jatkunut lasku on sen
sijaan pysähtynyt.
Verenkiertoelinten sairauksien aiheuttama kuolleisuus
on huomattavasti pienentynyt, mutta ne aiheuttavat edelleen yli 40 prosenttia (vuonna
2004 miehillä 39 prosenttia ja naisilla 44 prosenttia) kaikista kuolemista
Suomessa.
Hoitoon sitoutuminen kangertelee usein
Vuonna 2005 oli lääkkeiden erityiskorvausoikeuksia jonkin sydän- ja
verisuonisairauden vuoksi yhteensä yli 900 000 suomalaisella. Noin 600
000 suomalaista saa Kelan perus- tai
erityiskorvausta kohonneen verenpaineen lääkehoitoon.
Potilaiden sitoutuminen hoitoon ja tavoitteisiin
pääseminen on iso haaste kroonisten sairauksien hoidossa