Masennus

Masentunut mieliala on terveen ihmisen perusreaktio henkiseen pahaan oloon. Pitkään jatkuessaan masennus voi kuitenkin olla sairaus, joka pahimmillaan on uhka elämälle. Noin viidennes suomalaisista sairastuu vakavaan masennukseen jossain elämänsä vaiheessa, monet useamman kerran.



Masennuspotilaan henkinen vireys laskee oleellisesti

Masennuksen eli depression keskeisiä oireita ovat vakava ja pitkäkestoinen mielialan lasku, mielihyvän menetys, väsymys ja ahdistuneisuus. Henkinen vireys ei ole kohdallaan ja pienetkin tehtävät vaativat erittäin suurta ponnistelua. Tilaan liittyy usein keskittymiskyvyn ja muistitoimintojen heikkenemistä sekä erilaisia fyysisiä oireita mm. kivun tunnetta. Masennuspotilaiden fyysisten oireiden tunnistaminen ja hoitaminen nopeuttaa potilaiden parantumista.

Masennus ei ole sairastuneen omaa syytä eikä kenenkään tai minkään yksittäisen tekijän aiheuttama. Se voi johtua monesta eri seikasta. Masennukseen altistavia tekijöitä ovat perinnöllinen alttius sekä persoonallisuuden piirteet ja laukaisevia tekijöitä esimerkiksi elämänmuutokset, kuten ero, läheisen kuolema tai työttömyys.


Hoitomuotoina lääkkeet ja psykoterapia

Masennusta voidaan hoitaa lääkkeiden ja psykoterapian avulla. Näiden yhdistelmähoitoa suositellaan keskivaikeiden masennustilojen hoidossa. Mikäli psykoterapeuttiseen hoitoon ei ole mahdollisuutta, on antidepressiivisen lääkehoidon käyttö perusteltua ja suositeltavaa myös lievissä masennustiloissa. Parhaat tulokset saadaan usein eri hoitomuotoja yhdistämällä.

Lääkehoidon kannalta on tärkeä selvittää, liittyykö masennustilaan tai sairaushistoriaan alttius hypomaniaan tai manioihin. Tällöin kyse voi olla kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Masennuksen lääkehoidossa on kolme eri vaihetta.


Potilaan kolme hoitovaihetta

Ensimmäisen eli akuuttivaiheen hoidon tavoitteena on mahdollisimman nopea ja täydellinen toipuminen. Toisessa vaiheessa eli jatkohoidossa pyritään ehkäisemään sairaustilan välitön uusiutuminen. Kolmannessa vaiheessa eli ylläpitovaiheessa jo tervehtynyttä potilasta pyritään suojaamaan muutoin hyvin todennäköiseltä sairauden uudelleen puhkeamiselta.


Suurimmalla osalla akuuttivaiheen potilaista selvä lääkevaste

Tavallisimpia masennuslääkkeitä ovat niin kutsutut selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet). Niitä uudempia, viime vuosina vuosina käyttöön otettuja masennuslääkkeitä ovat serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät (SNRI-lääkkeet). Tämän lisäksi vanhempia ns. trisyklisiä masennuslääkkeitä käytetään edelleen varsin yleisesti. Lääkehoidon vaikuttavuudesta on olemassa selkeä kliininen näyttö. Kliinisissä akuuttivaiheen tutkimuksissa keskimäärin 55 – 70 prosentilla masennuspotilaista havaitaan selvä lääkevaste 4 – 6 viikon kuluessa hoidon aloittamisesta.